Pyörin aikanaan opiskeluideni johdosta Japanissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Japaniin tulen palaamaan tässä blogissa vielä useassa yhteydessä. Ensimmäisellä reissullani olin keikkojen suhteen eniten kiinnostunut underground -tavarasta: Fushitsusha, High Rise, Mikami Kan jne. Viimeisellä reissulla kävin aktiivisesti punk/hardcore -keikoilla. Tietty japanilainen hardcore oli ja on omaleimaista ja punk-piireissä maailmankuulua: Death Side, Paintbox, Forward, Gauze jne. vain ihan pintaraapaistakseni. Noissakin bändeissä on eroja, mutta esim. Gauze eroaa kolmesta ensinmainitusta jo jonkin verran. En nyt jauha tästä aiheesta pitempään (Suomesta löytyy ko. musiikin suhteen huomattavasti kovempia auktoriteetteja), vaan muutamasta kivikovasta seiskasta, jotka ovat enemmän crustia tai muuta, mutta äärimmäisessä asenteessaan ja laadukkuudessaan itselleni ikuisesti sykähdyttäviä.
Life - Warning (Black Water 2009)
Tokyon Lifen näin pari kertaa livenä, Osakan Framtidin kerran. Kaikki olivat unohtumattomia kokemuksia. Kyseessä on ns. skandi -vaikutteinen crust. Siinä missä Framtid on tunnettu "maailmanlaajuisesti", Life ei ehkä ole. Mielessäni Framtid on äärimmäisen suoraviivainen ja pelkistetty, Life on vähän eeppisempi. Kitaraosuuksissa on vähän enemmän melodiaa, lyhyitä sooloja siellä täällä, laulu on vähän kännisempi. Hööki on aivan uskomaton, sitä on myös korviin iskevät kitarat ja rinnassa tuntuva bassosoundi.
Bad Dirty Hate - 100% (Irukandji Records 2006)
Nämä tulivat Framtidin kanssa Osakasta, ja näin molemmat samalla keikalla. Sellainen voimapumpputrio, että ottivat kaiken energian ja muuttivat sen räjähteleväksi ääneksi. Todella nopeita ja lyhyitä biisejä liukuhihnalta. Tämä levy ei ikinä voi vastata keikan intensiteettiä, mutta siinä ei ole kerrassaan mitään vikaa, ja aina voi tätä kuunnellessa muistella sitä hienoa keikkaa.
Voco Protesta - DIY Punk Neniam Mortos (split-7":n puolisko Active Mindsin kanssa, Aktiva/Protesta Rekordo 2007)
Tässä mennään sitten jo äärimmäisyyteen. Brassi -vaikutteista hmm... crustia, vaiko sitten thrashcorea, jossa vedetään (lähes) koko ajan aivan täysillä, soundit säröllä pitkällä punaisen tuolla puolen. Soundillisesti vähän kuin Aussien Sick Thingsistä se seuraava japanilainen brassithrashcoreversio. Puoliskolle mahtuu kuusi biisiä, ja volumepotikkaa kun kääntää tarpeeksi, niin varmasti pääsee uusille tasoille. Toimii myös kuulokkeiden kanssa. Kääntöpuolen Active Mindsin osuutta ei viitsi edes miettiä samana päivänä, mutta hienoa tietenkin, että tämä levy on olemassa, osin heidän ansiostaan.
No Value - Primitive Recreation E.P. (Blurred Records 2006)
Japanilainen fastcore tuli itselleni kertaheitolla tutuksi v. 2001 Exclaim -yhtyeen Critical Exploder -levyn myötä. Fastcore on grindinopeudella vedettyä thrashcorea täysin särölle vedetyllä soundilla, tai jotain sellaista. Myös Power Violence -termiä on käytetty, mutta nämä ovat suoraviivaista menoa, en oikein tunne PV -genreä yleensä. Exclaimin kerran keikalla nähneenä voin todeta, että se soundi oli onnistuttu vetämään yhtä miellyttävän särölle livenäkin. Lähes samaa sarjaa on No Value, ehkä hiukan helpommalla soundilla, ja laulajalla, joka kuulostaa kuin Melt-Bananan laulaja vetäisi silkkaa hooseeta. Ytimekäs kiekko, joka saa virneen naamalle.
Varmaan useiten tarkoituksella ja muutenkin näkemäni bändi livenä oli Tokion Low Vision, joka yhdisteli samaa em. intensiivistä särösoundia ensin vähän garagepunkmaisiin biiseihin, vetäen kuitenkin tietty ylinopeudella ja helvetin hyvin. Bändin ideaalit olivat positiivisessa hardcoressa, ja yhdistelivät hommaan myös vähän kokeellisempia (todella suhteellista!) rakenteita. Keikat olivat meiningiltään mahtavia. Kunkkubiisi Bet This Momentin varmaan paras versio löytyy split -cd:ltä avantgardistisen Angel O.D:n kanssa (Less Than TV 2005). Sisäkannessa oleva kuva yhtyeen rumpalista taipuneena rumpusettinsä päälle antaa yhtyeestä täydellisen vaikutelman.
Kaikki nämä levyt ovat edelleen löydettävissä halvalla. Jos kuuntelet näytteitä, niin laita volumea tarpeeksi. Disclaimer: ihan kaikki monien näiden bändien muista levytyksistä ei ole tehnyt ihan samaa vaikutusta.
Terkut kaikille niille tuolloin Japanissa käyneille ja olleille tutuille, jotka tämän mahdollisesti lukevat. U R the Best!
No comments:
Post a Comment