Hiljattain hankkimiani levyjä vol 2

Haku - Na Mele A Ka Haku (Music of Haku) LP (EM Records 2015, alunperin Haku Inc.1975)

Havaijilaista new agea vuodelta 1975. Tämä on trippi Havaijille. Syntikoita, koskettimia, trad. perkussiota, laulua, stooreja, myyttejä ja historiaa, japania, kenttä-äänityksiä, kanoja. A-puoli on "rural, outer island", b-puoli tekijän mukaan enemmän kaupunkielämää heijasteleva. Taustalla oli alunperin ilmeisesti idea teatteriesityksestä tai useammasta. Onnellinen, kiehtova levy, josta ei pääse täysin perille, mutta joka vaivatta herättää visioita.

Michael Stearns - Planetary Unfolding LP (Emotional Rescue 2019, alunperin Continuum Montage 1981)

Tämäkin on jenkkiläiseksi hivenen obskuurimmaksi new ageksi luokiteltavaa musiikkia, mutta 80-luvun alusta. Sain tietää, että tästä oli uusintajulkaisu vireillä, ja odottelin sitä lopulta yli vuoden päivät, kun julkaisu vähän väliä lykkääntyi.  Alkuperäisiä on mahdoton saada järkihintaan, eikä levyä oltu aikoihin julkaistu uudelleen, ylipäätään vain kerran. Levy on kuitenkin monissa piireissä varsin tunnustettu klassikko, ja monille tuntuu olevan vielä tutumpi ainakin internetin kautta levy Encounter, joka on huimasti etenevä abduktiokonseptilevy. Ja onhan tyyppi tehnyt musaa James Cameronin leffoihinkin. Tämä levy: Se on tehty pääosin Serge modulaarisyntetisoijalla. Aloitusbiisi on yksi kaikkien aikojen definitiivisimmistä levynavauksista. Siinä on upea soundi ja toistuva kasvava melodia, joka aukenee joka henkäyksellä enemmän, kuin planetaarion katto. Se on yksi kaikkien aikojen hienoimmista kokemistani musiikillisista hetkistä, hiukset nousee pystyyn ja sydän pakahtuu. Koko levy heijastelee maapalloa elävänä hengittävänä organismina psykedeelisen vision kautta. Samalla viivalla rauhoittavuudessa ja vaikuttavuudessa Steve Roachin Structures from Silencen kanssa, vaikkakin hiukan eri tatsilla.

Peter Howell & the Radiophonic Workshop - Through a Glass Darkly (Music on Vinyl 2014, alunperin BBC 1978)

Tämä on hassu levy, sillä julkaisuajankohtaansa nähden se kuulostaa soundiltaan vähän vanhentuneelta, mieleen tulee varhaiset moog-levytykset, tai jopa vielä vanhemmat sci-fi -leffat. Samalla se on kuitenkin saanut vaikutteita 70-luvun progesta, kuulostaen välillä kuitenkin groovaavalta "viihteeltä", loungea ehkä? Mukavan arvoituksellista, ja välillä kun silmät sulkee, voi kuvitella leijailevansa avaruudessa. Osa albumien (muut taisivat olla enempi ääniefektityyppisiä) sarjaa, joista osaa Howell oli tekemässä Radiophonic Workshopille, teki myös musaa Doctor Who -sarjaan. A-puoli on yksi maalaileva teos, b-puolella on enempi venkoilua. Visioita sekä tulevasta että menneestä.

Sick Things - The Sounds of Silence LP (Shock (AUS) 1989)

Valitettavan huonosti saatavilla oleva australialainen noisepunk -klassikko (tai kooste aiemmista kasettijulkaisuista), jonka monet teistä ehkä tietävätkin jo. Tämä käräyttää korvat karrelle. Soundi on vedetty juuri sopivasti niin ruvelle kuin mahdollista, että vielä saa edes jotain selvää, ja se tuntuu ihanalta. Antisosiaalista asennetta. Kitarassa legenda Mick Turner, jonka tunnetuin bändi on tähän verrattuna vähintäänkin salonkikelpoinen Dirty Three.

Debris´ - Static Disposal CD (Anopheles Records 2007, alunperin 1976)

Forced Exposure -lehden Byron Coley aikanaan kertoi 70-luvun puolivälin jenkkiläisistä maantieteellisesti hajallaan olevista out of place -tyyppisistä beefheartin, proto-punkin ja punkin välimaastossa olleista bändeistä, joilla tuskin oli edes toisistaan tietoa tehdessään ekoja levyjään saati aloittaessaan: Chrome, MX-80 Sound, Residents, R. Stevie Moore (tsekkaamatta!), Pere Ubu, ja Oklahomasta kotoisin ollut Debris´. Näistä Debris´ ja Indianan Bloomingtonista tullut MX-80 kuulostavat ensimmäisillä levyillään välillä hämmentävän paljon toisiltaan laulujaan myöten. Toisistaan he saivat kuitenkin tietää vasta saman huomion tehneeltä englantilaiselta management-firmalta, jolle Debris´ levynsä lähetti, ja joka tunsi MX-80:n entuudestaan. ("It was good to know that we weren't alone.") Välillä Debris´ kuulostaa soitoltaan myös aikanaan täysin tuntemattomaksi jääneeltä Kanadan Simply Saucerilta. Vieraantumista, särmää, voimaa, spastisuutta, vetäviä biisejä, ja aivan mahtavasti surisevia modulaattoreita, syntikoita ja efektejä. 70-luvun parhaita levyjä, nousee em. bändien klassikoiden rinnalle. Cd:llä on bonuksena demoja (mm. hyvä Real Cool Time -coveri), joissa ei ole syntikkasurinoita, mutta rupisuutta ja nauhakaikua on välillä enemmän kuin joku voisi suvaita, todellakin perusteltuja bonuksia tällä kertaa.

Kenneth Higney - Attic Demonstration LP (One Kind Favor 2012 LP, alunperin Kebrutney Records 1976)

Levy julkaistiin alunperin tarkoituksena tarjota kyseisiä biisejä muille artisteille. Nämä ovat siis oikeasti demoja, jotka on soitettu sekä hyvin että huonosti ja sovitettu mielenkiintoisesti. Levystä on tullut sittemmin outsider-klassikko. Ei syyttä, sillä biiseissä on ideaa ja omintakeisuutta, ja ne on toteutettu uniikisti, vaikkakin sitten välillä tahattoman koomisesti. Myös sanoitukset ovat varmasti ansainneet legendaarisuusstatuksensa. Mutta ei pelkkää tahatonta komiikka, vaan iskeviä mielikuvia ja välillä syvällisempääkin pohdintaa. No Heavy Trucking.