Angus MacLise - New York Electronic, 1965 LP (2014 Sub Rosa)
Velvet Undergroundin alkuperäisen rumpalin (mukana myös esim. Theatre of Eternal Musicissa ym.) varhaista elektronista kokeellista musiikkia. Nauhoja oletettavasti, mitä lie muita. A-puolen täyttää kollaasimainen "Electronic Mix for 'Expanded Cinema'". En ole vielä hahmottanut kokonaisuutta, mutta kiehtovaa äänimaisemaa. B-puolella kaksi eri teemaa: "Tunnel Music" on kuumottavaa kaupunkitunnelimaisemaa. "Trance" sisältää kolme eri (nopeuksista?) transsia, ja näillä ovat mukana John Cale ja Tony Conrad. Akustisia ja sähköisiä soittimia ja perkussioita, hieman kuin todella lofi-VU pyrkisi itämaiseen transsiin. Erittäin kovaa kolinaa ja vinkunaa. Tälle levylle on kerätty nimenomaan vuoden 1965 "elektronisia" esityksiä. Samat esitykset ja muuta löytyy tupla-cd:ltä the Cloud Doctrine, joka saattaisi tehdä tämän vinyylin hyllyssäni tarpeettomaksi, mutta toisaalta tässä ei ole ainakaan yhtään turhaa hetkeä. MacLise kuoli jo v. 1979, musiikkiaan ja muuta äänitettyä tuotantoaan alettiin laajemmin julkaista vasta vuosituhannen vaihteessa.
Jeremy Young - Poetics of Time - Space CD (2017 Silken Tofu/Musée d'ethnografie de Genève)
Lisää "nauhamusiikkia". Jeremy Youngilla on pääsy Geneven etnografisen museon äänitevarastoon, ja hän on halunnut painottaa äänitteiden tärkeän musiikin lisäksi myös äänityksellisiä ja laitteistollisia ominaisuuksia (esim. välillä kuuluu looppina vain vinyylilevylle laskeutuvan neulan ja äänirasian ääni), sekä improvisoida näiden äänien kanssa omilla analogisilla vermeillään, välillä humoristisestikin. Jos nyt oikein ymmärsin. Kuvainraastoa, erikoisuudentavoittelua, vaiko onnistunut kokeilu, joka ylittää ajan ja tilan kahleet? Jokainen saa päättää itse. Kyllä tämä itselle kuulostaa jollain tavalla uudelta, ja välillä jopa maagiselta. Pari juttua tuntuu ehkä vähän kosiskelulta, mutta onneksi ne ovat vain pari lyhyempää pätkää. Kaikki lähteet on listattu hihanuotteihin. Tunnetuin lienee nelosteokseen sämplätty Tony Scottin (et al.) Music for Zen Meditation LP, joka on sinänsä yllättävä veto tässä välissä.
Alvin Lucier - Sferics/Music for Solo Performer CD (2009 Lovely Music, Ltd.)
Lucier ja nämä teoksetkin lienevät sen sortin tuttuja juttuja monille, että tähän täysin subjektiiviset kokemukset ja suositukset, mutta ensin kysymyksiä: Onko Sfericsistä olemassa jotain muitakin versioita? Nämä ionosfäärin ritinät kuulostavat taivaalliselta, mutta kun kestoa on vain reilu 8 minuuttia, niin tämänhän osaa kohta ulkoa. Sitten, onko Solo Performerista hankittava myös muita versioita, ja kuinka ne vertautuvat tähän v. 2007 versioon? Tässä kyllä pääsee ns. zoneen, kestoa on lähes 40 minuuttia, ja tuolissa istuessaan voi itse kuvitella ohjaavansa perkussio-instrumentteja omilla aivoaalloillaan.
Betha Sarasin & Bruno Spoerri - ax + by + cz + d = 0 12" (2012 Dead-Cert Home Entertainment, alunp. 1983 Meteor)
Tämä kiinnostava lafka on tuonut uusintajulkaisuja mm. Suzanne Cianilta kuin myös ihanan Darius Dolat-Shahin Electronic Music, Tar and Sehtar LP:n (kiitos vinkistä Arde!). Tässä ymmärtääkseni Sarasin on tehnyt metalliveistoksia, ja Spoerri musiikit. Onko niin, että tietokoneita on käytetty veistosten tekemiseen, kuin myös musiikin tuottamiseen. Mukana on myös muita soittimia ja äänilähteitä, mutta pääosassa "sähkömagneettisesti oskilloidut metalliveistokset"? Tämän alustuksen kirjoittaminen oli hyvin vaikeaa, kun en täysin edes ymmärrä mistä on kyse, mutta tämä musiikki on tehty 1982, se kuulostaa pääosin todella jännältä (molempien puoliskojen alut taasen hämäävät olemalla jotain aivan muuta), eikä sille ole ehkä hirveästi aikalaisverrokkeja. 45 rpm, kuulosti hyvälle myös 33 rpm...
