Rene Kita - Rheingold kasetti (2021 Artsy Records)
Wagneria tulkittuna kotikutoisesti ihmisäänellä ja vinkuvilla possuleluilla. Totaalisen hillitöntä, tälle ei helposti löydy verrokkia. Intensiteetti ei hellitä, vaikka esitys on suhteellisen pitkä, ja sellaisena myös haastava. Ei siis ihan joka fiiliksen musaa, mutta löytää hetkensä.
Sirpa Jokinen - Windy Why kasetti (2021 Artsy Records)
Arturia syntetisaattoreita, kuin olisi huoneessa jossa nämä soittavat itseään. Tai jossain konehuoneessa. Oikeastihan näin ei ole, vaan näitä soittaa ihminen, vapaassa hengessä. Välillä tulee mieleen jopa, noh, esim. Conrad Schnitzler, mutta sitten hyppää taas muualle. Kaksi vartin mittaista esitystä. Ehdotonta, mutta helposti lähestyttävää, lempeää ja rauhoittavaa.
Henri Lindström - Soita jos meinaat delaa (2022 Artsy Records)
Helsingissä ja Lissabonissa taltioitua elektronista musaa, joka on mielikuvissani jotenkin vahvasti kiinni tässä ajassa. Mielikuva voi johtua toki myös äänitteen, ehkä kappaleidenkin nimestä. Heijastaako tämä jotenkin melankolisesti nyky-yhteiskuntaa, vai onko tämä "vain" musiikkia, sellaisenaan rauhoittavaa pimputtelua (positiivisessa mielessä!), helinää, kuplintaa ja huminaa kauniine melodioineen? Kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä, kauniita, välillä hiljaisimpia aphex twinejä muistuttavia miniatyyrejä, joista osa kasvaa hillitysti (ei siis volyymiltaan) lähes katarttisen huumaaviksi.
Re-clip - Noon kasetti (2019 Hyster Tapes)
Tässä erikoisessakin kasettiryppäässä se kaikista epäkonventionaalisin julkaisu. Ei ole infoa, miten äänet on tuotettu tai mistä napattu, jotain delay-efektiä ja/tai looppia on käytetty ja varmaan jotain sampleja, mutta siinäpä se. Melkein voisi kuvitella, että on vain painettu kasettidekin äänitysnappulaa, ja mankka on taltioinut ympärillä olevia yhtä aikaa sekä tavallisia että unenomaisia ja toismaailmallisia ääniä. Viisi toisistaan mukavasti poikkeavaa "biisiä", 45-minuuttinen kasettipuolisko. Viimeisessä esityksessä "Chain" kuulemma vielä reistailemaan alkanut nauhuri tekee omat tepposensa - sattuman luoma kiireetön naksunta, kitinä ja huojunta nostavat homman ylimaalliseen potenssiin. Käsittämättömän vangitsevaa, ansaitsisi suurempaa huomiota.
Aarniseppä/Rihmasto - Tuntu split kasetti (2018 TuotantoHaloo)
Hiukan jo vanhempi julkaisu. Aarniseppä toteuttaa massiivisen Hyönteisten temppeli -tuplacd:ltä tuttua jokseenkin progressiivisesta rokistakin vaikutetta saanutta "hyönteisambienttiaan" (ambient ei ehkä täysin oikea termi?). Persoonallista musiikkia. Rihmasto on kotimaisen ambientin kovimpia nimiä, ja "Virran mukana" -esitys on sitä itseään, jokseenkin täydellistä "soutuvenehuminaa", josta toivoisi, ettei se loppuisi koskaan.
Sivuoire - Hymyilevä Sisyfos kasetti (2022 non-label)
Kun tämä ilmestyi digitaalisena, kuuntelin sitä joka päivä useaan otteeseen usean viikon ajan, etenkin työmatkoilla. Kotitekoista hip hoppia, mutta kotitekoisuus ei välttämättä kuulu ulospäin, sillä taustat, räpäytys ja toteutus on tehty huolella ja näkemyksellä. Marginaalisuutta ei kuitenkaan edes yritetä salailla teksteissä. Tekstit ovat muutenkin hyvin henkilökohtaisia, enkä ehkä ole törmännyt samanlaiseen aiemmin. Tyyliäkin on useammanlaista, katsokaas kun ei ole pakko sitoutua johonkin yhteen ainoaan tyyliin ja olla kaavamainen ja laskelmoitu. Parhaimmat biisit avaavat mieleen kauniita kuvia. Suosittelen jokaista vähänkin epäkaupallisemmasta (joskaan mitään avantgardehoppia tämä ei sentään ole kuin korkeintaan hetkittäin) hiphopista pitävää tsekkaamaan tämän, löytyy myös bandcampista.
