Tämä uusintajulkaisu laittaa kahdelle vinyylikiekolle uusi-seelantilaisen artistin toisen älpeen vuodelta 1994 (nauhoitettu 1992-94), nimenomaan sen pitemmän cd-version eli 17 kappaletta. Bonuksena on Jefferiesin Robbie Muirin kanssa tekemä Swerve 2 x 7" (Ajax 1992; nauhoitettu jo 1989-91). Tuossa ei haittaa muu kuin että se sattuu itseltäni jo löytymään. Musiikillisesti sekin on aivan älyttömän laadukas levy, ja ansaitsee toki uusintajulkaisunsa tässä yhteydessä.
Mietin pitkään, etten käyttäisi aikaa kirjoittaakseni tästä levystä itse mitään. Se on kuitenkin saanut huomiota aikanaan, ja arvioitu jopa Suomessa, missäpä muuallakaan kuin Mutiny!ssa. Suomessa Jefferies ei kuitenkaan liene oikein millään tavalla tunnettu, vaikka Electricityä edeltänyt the Last Great Challenge in a Dull World oli ainakin ug-asteikolla arvostelumenestys ympäri maailmaa. Se on edelleen yhtä uskomaton levy. Electricitykin tuntuu kuitenkin iskevän joka kuuntelulla yhä syvemmälle ja syvemmälle. Sen hätkähdyttävimpiä piirteitä on (edelleen), että se on niin irrallaan suunnilleen kaikesta muusta: biiseiltään, soundeiltaan, atmosfääriltään, toteutustavaltaan, esitystavaltaan, jopa sanoituksiltaan. Lähimpänä se on tuon ajan muita NZ -ug-artisteja (veljensä Graeme soitti Cakekitchenissä, ja aiemmin veljekset soittivat yhdessä mm. This Kind of Punishmentissa - myös Tall Dwarvesin varhaiset ep:t ovat mm. rytmillisesti jotenkin samantyyppisiä), ja ehkä tunnetummasta historiasta lähimmät vertailukohdat voisivat olla tietyn ajan John Calet ja Brian Enot. Jefferies kuitenkin erottautuu myös näistä kaikista omana itsenään. Kuten Mutiny!ssakin sanottiin, Jefferiesin musiikki on käsittämättömän arkista ja mystistä samaan aikaan. Levy on taltioitu kahdelle reel-to-reel neliraiturille. "No outboard effects. No compression. No noise reduction." Konemaisesti hakkaavista minimalismia lähenevistä pianojynkytyksistä (joista tulee välillä mieleen esim. Nykyajan kohtaukset) siirrytään vaivattomasti kauniisiin rauhallisiin tunnelmiin ja edelleen sujuvaan avantgardeen. Jefferiesin äänikin on persoonallinen, jos sitä kerran kuulet, saatat muistaa sen loppuelämäsi.
No comments:
Post a Comment