Allan Bryant - Space Guitars CD (Composers Recordings Inc. 1995, alunperin 1977)
Allan Bryant on kemisti, akateemikko, säveltäjä ja kitaristi. 60-luvun lopulla hän vaikutti Italiassa Musica Electronica Vivan jäsenenä. Hän vaikuttaa myös hauskalta, ei-ryppyotsaiselta kaverilta, ainakin mitä on tulkittavissa hänen itse kirjoittamistaan cd:n hihanuoteista. Tällä levyllä (1977 julkaistun levyn laajennettu painos) hän soittaa itse rekonstruoimiaan kitaroita (Space "Gtarz") eri tavoilla. Ainoastaan äänen vahvistusta on käytetty, ei muita efektejä. Biisien teemoina on villejä fysikaalisia ideoita ja vieläkin villimpää sci-fiä. Jotenkin hommasta tulee minulla välillä mieleen the Screaming Mee-Meesin alkuajat, eikä vähiten biisien nimistä kuten "a Bouncing People Planet" ja "Insect Takeover", vaikkei tämä olekaan millään tavalla meluisaa ja lähtökohdat muutenkin vähän eri. Musiikki on kuitenkin intensiivistä ja keskittynyttä, ja se eroaa suunnilleen kaikesta aiemmin kuulemastani. Tätä voisi nimensä ja ideansa puolesta verrata Remko Schan Machine Guitars -levyyn, mutta siinä missä Machine Guitars on kokeellisen (koneellisen?) minimalismin klassikko, tämä on vapaampaa improvisaatiota.
Radio Free Robots - Silicon Carne 12" (Art Kill Art 2007)
Miltä kuulostaisi robottien vetämä radio-ohjelma? Tämä on mukava laittaa soimaan, kun haluaa paeta todellisuutta vajaaksi puoleksi tunniksi.
Zusaan Kali Fasteau - Worlds Beyond Words cd (Flying Note 1989); Prophecy cd (FN 1993); Sensual Hearing cd (FN 1997)
Lisää löytöjä Forced Exposuren arvioista/postimyyntikatalogista. Jännään ajankohtaan eli 80- ja 90-luvun taitteen molemmin puolin sijoittuvaa "spiritual jazzia", vaikkakin Zusaan oli hankkinut kannuksiaan jo 70-luvulla Impulsella. Välissä meni 13 vuotta matkatessa ympäri maailmaa etnisiä(kin) vaikutteita imien. Worlds Beyond Words (Äänitetty 1987-89; oletan, että tämä on ainakin osittain koottu aiemmilta kasettijulkaisuilta, mutta mahdollista hajanaisuutta ei tule edes ajatelleeksi levyn soidessa. Vaihtelu on ehkä nimenomaan etu.) vie heti mennessään, oli kyse sitten soolona, välillä päällekkäisäänityksinäkin toteutetuista riisutummista paloista, tai vaikkapa bändikokoonpanolla vedetyistä katarttisiin sfääreihin nousevista jammailuista. Ekstaattista, ei häpeä tippaakaan vanhoille mestareille, vaikken toki nyt nostakaan samalle jalustalle. Pikemminkin tämä on parhainta mahdollista soihdun kantamista ja valon välittämistä eteenpäin. Rummuissa on tällä levyllä parissa esityksessä Rashied Ali, mikä on tietenkin merkittävää sinänsä. Zusaanilla ei tunnu loppuvan inspiraatio kesken, soitti hän sitten puhaltimia, lyömäsoittimia, kielisoittimia (piano mukaanlukien), tai vaikka vaan höpöttäisi menemään. Kaikkea tuosta vaan ja hyvin taitavan kuuloisesti. Eikä missään vaiheessa tunnu, että jokin (hörhöys, tekotaiteellisuus tms.) pistäisi vastaan, ei, kaikki soljuu korviin vaivattomasti ja nostaa korkeammalle tietoisuuden tasolle. Pituutta 72 minuuttia.
Prophecy onkin sitten huomattavasti haastavampi tapaus, sillä se tuntuu välillä olevan jopa enempi avantgardea kuin jazzia. Se ei ole niin lempeää kuin edeltäjänsä. Silti sekin tuntuu äärimmäisen henkiseltä ja henkistyneeltä, inspiroituneelta. Bassoon on hypännyt avustamaan guru William Parker, ja hän jos kuka onkin navigoija paikallaan tässä meressä. Esimerkkinä vaikka ällistyttävä "Lunar Wisdom". Sitä bassoa siis enemmänkin sahataan kuin näppäillään. Itselläni tässä riittää vieläkin paljon opittavaa ja sulateltavaa. Toisaalta biisit ovat vähän lyhyempiä, ja levykin "vain" reilu 63 minuuttia. Osa biiseistä on konserttinauhoituksia. Zusaanin soitinlistaa: sello, rummut, huilu, gongi, kaval ja ney (-huilut), piano, sopraanofoni, shakuhachi, syntikka, sheng ja mizmar (-puhaltimet), patarumpu, ihmis(?)ääni. Siihen vierailijat päälle. Välillä Zusaan hoitaa (tälläkin) levyllä kaiken yksin. Jännää, haastavaa, arvoituksellista, kiehtovaa, ja välillä henkeäsalpaavaa. Pari biisiä on nauhoitettu jo 80-luvun lopussa, mutta ei ole julkaistu ilmeisesti aiemmin. No, näissä kuvioissa lineaarisella ajalla ei ole niin merkitystä. Sun City Girlsiinkin tätä on verrattu, ja jotkut jutut kuulostavat samaan tapaan ihan tai melkein autenttisilta etnoesityksiltä, toisaalta muutenkin hengenheimolaisuutta tuntuu löytyvän, kun mietitään vaikka sitä pohjatonta inspiraatiota, vapaata improvisaatiota ja avantgardistisia taipumuksia.
Sensual Hearingin avaus "Opening Words" (live) naurattaa aina, koska lähinnä jollain kielillähän siinä puhutaan. Eikä ehdottomuus (ja virtuositeetti) hellitä hetkeksikään soolopianoseuraaja "Alchemyssakaan". Laiskasti voisi todeta levyn olevan vähän kuin jatkoa edeltäjälleen. (Välissä tuli yksi kollaboraatiolevy.) Samat avustajat ovat osittain mukana kuin Prophecyllakin, osa liveä ja osa studiota. Kuitenkin samalla ollaan ehkä etäännytty entistä enemmän jazzista ensinnäkin etnommille vesille. Ja onko se sitten pseudoetnoa? Ehkä, mutta musiikkina ja äänenä se ei kyllä ole yhtään vähempää aitoa, sillä tämä kama tulee niin spontaanisti syvältä sisäavaruuden sopukoista, että vastaavaa ei oikein edes ole olemassa. Ja avantgardea unohtamatta. Kaikessa on kuitenkin läsnä se kuuluisa Vapaa Henki. Huh William, älä Pelästyttele mua sillä bassollas! Eiku anna mennä vaan... ("Ebb and Flow" - tai ehkä se onkin Zusaanin sello tai Jin Hi Kimin Komungo!)) Alle minuutin kestävällä live-nauhoituksella "Chi-Kung" Zusaan soittaa samanaikaisesti fonia ja rumpuja! Mainittava on myös viulisti Shela Somalia Richardsin panos näillä kahdella jälkimmäisellä levyllä, erittäin ennakkoluulotonta menoa. Lopussa otetaan yleisökin mukaan esitykseen. Levyn pituus: n. 60 minuuttia eli 1 h.
Ehkä joskus saan tutustuttua myöhempiinkin Zusaanin levyihin, joita on pieni liuta. Toki nuo alkupään kasetitkin kiinnostavat, jos siellä on taso kauttaaltaan yhtä korkea. Nyt toivoisi lähinnä, että ehtisi kuunnella nämä kaikki levyt taas uudestaan... Suosittelen Worldsia aloituslevyksi, siitä sitten eteenpäin, ylös, alas, sivulle ja läpi.
No comments:
Post a Comment