Kosmose - Kosmic Music from the Black Country 2CD (2015 Sub Rosa)
Vapaata kosmista musiikkia 1970-luvun Charleroista, Belgiasta. Pääosin rock-instrumentaatiolla, mukaanlukien tietty syntikat, erilaisia perkussioita ja muita vermeitä. Tämä voisi ihan yhtä hyvin tulla (länsi-)rajan toiselta puolelta ja olla erittäin vapaata improvisoitua krautrockia. Kaikki tämän levyn äänitykset ovat vuosilta 1973-78, toisaalta ne - ainakin suurin osa - voisivat olla melkein miltä tahansa 60- ja 70-lukujen vaihteen jälkeiseltä ajalta, sillä merkillepantavasti tämä tavara ei ole kiinni oikein missään konventioissa, eikä sen soundiakaan voi välttämättä paikantaa 70-luvulle tietyn lo-fi -asteensa ansiosta. Mieleen tulee vertailukohtana esim. the Screaming Mee-Meesin Warp Sessiot - sanopa ensi kertaa kuullessasi, miltä vuosikymmeneltä ko. musiikki on peräisin! Selvästi musikaalisempaa ja ehkä kommunikatiivisempaakin Kosmose kuitenkin on, vaikkei missään vaiheessa mihinkään perusjammailuun lähdetäkään. Esityksillä ei ole sen kummempia nimiä, eikä niitä ole tarve lähteä tässä sen enempää erittelemään. Ykköslevyllä on kahdeksan suhteellisen lyhyttä vetoa, kun taas kakkoslevyllä kolme pitempää, ja kestoa on yhteensä yli kaksi tuntia. Siinä ei ole hetkeäkään liikaa, vaikka harvemmin tulee koko pakettia vedettyä kerralla läpi. Ykköslevyn "the Fourth Untitled Track" alkaa kuin Fushitsusha, "Eleventhin" alkupuoli tuo hämmentävästi mieleen parikin Flying Saucer Attackin eri biisiä, "Sixthissä" taas voisi olla Klaus Schulze syntikassa. Ihan hirveästi tästä ei ole muita tunnetumpia nimiä mieleen toistaiseksi tullut.
F/i - Space Mantra LP (2014 Sorcerer Records 2017; alunp. 1988 RRRecords); Paradise Out Here LP (1989 Human Wreckhords)
Amerikan Milwaukeen "industrial"-psykelegenda on varmasti monen psyke-/space rock -fanin tiedossa. Jos ei ole, niin tässä on kaksi pätevää levyä, joista aloittaa tutustuminen. Mikä nostaa bändin ainakin parhaimmat tekeleet monien yläpuolelle, on bändin siloittelematon soundi ja soitto, ja se, että musiikissa on vain se vastustamaton imu. Molemmat levyt lähtevät käyntiin ylimaallisen hienosti kulkevilla kappaleilla. Space Mantran 10-minuuttinen "Just to Get Us Off" seuraa tunnistamattomana lentävänä esineenä tajuntasi ikkunan vieressä, antaen pilkahduksia rinnakkaistodellisuudesta, jossa olisi jännä viettää aikaa pysyvämminkin. Paradisen (mahtavat kannet) "from Poppy With Love" nousee Hawkwindin avaruusaluksen kyytiin. Kuunnelkaa tuota alun katarttista PITKÄÄ rumpufilliä ja täydellistä bassosoundia. Laulua ei ole, sitä ei tarvita. Paradise on näistä enemmän Hawkwind ja rokimpi, Space Mantralla on enemmän vaihtelua. Tuo "industrial" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jotkut biisit saattavat kuulostaa enemmän esim. pyörivältä tutkalta tai tehtaan konehuoneelta, kuin normaalimmalta rokkibiisiltä, ja välillä näitä puolia yhdistellään samassakin biisissä. Mainittakoon vielä erikseen biiseistä myös Mantran semiakustinen "Shallow Inlet of the Meadow ", sillä tuolla niityllä tapahtuu auringon laskettua aikamoinen usvainen valoshow, sekä Paradisen koko b-puolen täyttävä suvereeni "Om 21". Tarvitset todennäköisesti nämä molemmat, eikä sekään sitten ehkä riitä.
Vocokesh - Ispepnaibara CD (2001 Lexicon Devil; alunp. 1990 & 1992 RRRecords)
Ja jos ei riitä, niin tästä voi kauhaista lisää. F/i:n toinen pääkitaristi etc. Richard Franecki ja silloinen rumpali Jan Schober lähtivät bändistä ja perustivat uusien tyyppien kanssa Vocokeshin, jonka nimi tulee tietty legendaarisesta tuottajasta Abe "Voco" Keshistä (Blue Cheer ja Savage Resurrection...). Tämä julkaisu sisältää monien mielestä heikompisoundisen, mahdollisesti vinyyliltä ripatun "uudelleenmasteroinnin" alkuperäisestä kulttilafka RRRecordsilla julkaistusta älpeestä, ja mukaan on bonusoitu niinikään RRR:llä julkaistun F/i -splitin osuus. Alkuperäiset olisi varmaan coolimpi omistaa, mutta ei ne samalla tavalla olisi yllättäen kaupassa (Hippie Shake) halvalla vastaan tulleet. Heti ekan biisin alussa särmikäs ja kaiutettu soundi on kohdallaan ja pelin henki on selvä eli hypnoottinen Hawkwind space rock...mutta erittäin hämmentävästi kuulostaa, että rumpalilla meinaa vähän puhti loppua jo suht nopeasti! Rummuttelu muutenkin paikoin vähän tönkön kuuloista. Tai sitten ihan kuin ei kuulisi muuta bändiä kunnolla (eri rumpali muuten kuin noilla yllä käsitellyillä F/i -levyillä)... Noh, pikkuseikkoja nämä, tavallaan myös hauska kuriositeetti. Aivot nolla-asentoon ja sielu auki. Kiehtovia kokeellisia äänimaisemia myös mukana. "The Circle Is the Squaressa" aivan mahtavaa kitarointia, "Number 31" säksättää ihanasti... Tuon splitin biisit kuulostavat ehkä pikkaisen liian samasta puusta reväistyltä, etenkin lp:n onnistuneen varioinnin jälkeen. Enemmänkin kuin treenikämppäjameja (etenkin kakkosbiisi), toisaalta niissä tapahtuu hyviä juttuja (etenkin ekassa ja vikassa), ja soundi on tehokkaan lo-fi. Kyllä nämä (varmaan?) tietävät mitä tekevät. Vocokeshin myöhemmästä tuotannosta 1997 Drag Cityllä julkaistu Paradise Revisited on kuulostanut aivan helvetin hyvältä, ja tuotannossaan voi olla muitakin helmiä.
No comments:
Post a Comment