Kuniyuki Takahashi - Early Tape Works (1986 - 1993) Vol. 2 LP (Music from Memory 2018)
80-luvun syntikkamattoja, soundiefektejä, komeita melodioita, ja kaikki mukavan lo-fi -soundimaailman läpi suodatettuna. Joissain biiseissä jonkin verran itämaisia trad. tyylikeinoja ym. Tällaisesta on nykyään osa meikäläisen suosikkimusasta tehty - jotain johon takertua. Hillittyä, mutta kiehtovaa ja vähän salaperäistäkin. Ekassa biisissä ("Island") herätään merenrannalta, toinen biisi tuo mieleen vaikkapa Robert Scott Thompsonin pakahduttavimmat tunnelmoinnit. seuraavat pari voisivat olla jotain Sakamoton kotiäänityksiä... Silkkaa herkkua, ja varmaan pitää vol. 1:kin hankkia hyllyyn, sen verran hyvää musaa on nyt kyseessä. Takahashi on myöhemmin luonut uraa tanssimusiikin tuottajana ja dj:nä, etenkin 2000-luvulla. Nämä ovat muinaisia kotiäänityksiä, ja julkaistu alunperin obskyyreilla kaseteilla.
Deux Baleines Blanches - Singende Drähte Nov 1986 LP (Bureau B 2020; alunp. ei lafkaa 1986)
Voimalinjat laulaa. Tämäkin on alunperin omakustanne ja kasettijulkaisu. Efektoituja melodisia kitaravetoisia instrumentaaleja, joissa paikoin rytmiä, looppia ja syntikkaa. Tästä bändistä kuoriutui myöhemmin Kreidler, mutta kannen tietojen mukaan tällä julkaisulla vaikuttivat pääasiassa Stefan Schneider kitaroissa ja Heinz Adolf Tack Polaris -syntikassa, ja heitä voitaneen pitää projektin päätyyppeinä. Idea musiikkiin tuli kitaristi Schneiderille voimalinjojen huminasta, jota hän yritti ensin nauhoittaa ja sitten imitoida, mutta lopulta päätyi luovuttamaan alkuperäisen tavoitteensa, ja työstämään syntyneen musiikin valmiiksi. Lopputuloksessa on atmosfääriä ja tenhoa. Mieleen tulee taas välillä jotkut Robert Scott Thompsonin jutut, mutta jostain soundeista ja melodioista puskee mieleen myös esim. Minneapolisin jätit Hüsker Dü ja the Replacements, vaikka musiikki aivan eri tyylissä meneekin. (Huomatkaa, että nämä ovat nyt vain minulle jostain syystä mieleen tulleita verrokkeja - osuvampiakin voisi löytyä.) Roy Montgomery olisi myös voinut 80-luvulla soolona tehdä jotain tällaista, ehkäpä. Välillä syvälle sisimpään uppoavia lyhyitä tuokioita, ja sopivasti vaihtelua.
Brian McMahon - 17 Volts CD (Crabpot Records 1996)
Vaihteeksi biisivoittoista ja rockin peruspalikoista ammentavaa musaa, toki jo vuodelta 1996? Joskus ammoisina aikoina bongasin suotuisan arvion levystä legendaarisen nihkeässä mutta käsittämättömän laadukkaassa uusiseelantilaisessa Opprobrium -lehdessä. Sen jälkeen on aina toisinaan mietityttänyt, miltä tämä levy voisi kuulostaa. Kyseessä on siis nimenomaan aikanaan yksi Die Electric Eelsissä vaikuttaneista kulttilegendoista. Levyn musiikki on kuitenkin silkan kahden soinnun melupunkin ja avantgardemetelöinnin sijaan enemmän Reed/Laughner -vaikutteista biisipainotteista tunnelmointia, ja todella vaikuttavaa sellaista. Toki jostain pilkistää Dylan, the Kinks, Bowie ja jopa E. Eelskin, mutta enemmän noita kahta aiemmin mainittua. Ja kuitenkin levyn sovitukset ja tuotanto on kaikkea muuta kuin tavanomaista, sillä apureina on Tom Smith ja muita TLASILA -heeboja. Heille pitää kuitenkin nostaa hattua, sillä missään vaiheessa ei mennä liian pitkälle nihilistisessä metelöinnissä/sekoilussa, vaan biisit saadaan parhaimmillaan nostettua uudelle tasolle. Jotkut biiseistä lyövät jalat alta, esim. "November Coat" ja "the Amulet", joiden kirjoittamisesta kuka tahansa olisi ylpeä. Muutenkin joka ikinen biisi on vähintäänkin asiallinen, sanoituksissa mainioita jippoja jne. "The Umberellasta" tulee mieleen hyväntuulisempi ex -bändinsä. Vaikka aluksi mietin, että levy on ehkä hivenen liian pitkä, niin minkäpä näistä biiseistä lopulta tiputtaisit pois.
Terpandre - s/t LP (Musea 1988; alunp. Dionysos 1981)
Miltäs vaikuttaisi instrumentaalinen Ranska-proge vuodelta 1978 (julkaistu 1981)? Monta erilaista kosketinsoitinta: sähköpianoa, syntikkaa, mellotronia. Purevaa bassoa, kitaraa ja rumpua, tarvittaessa ilmavaa. Myös viulua, mutta tämä ei silti kuulosta esmes Mahavishnu -apinoinnilta (jos ei nyt jotain paria hetkeä lasketa - ja vaikeahan sitä on tässä kontekstissa välttää). Komeita teemoja löytyy ja vastapainoksi haastavan polveilevia melodioita ja soittoa. Tuskin jokainen biisi aukeaa helpolla. Bändi ponnisti Lyonista, soittajilla oli aika pitkä historia jo levyn ilmestymisen aikaan, miehistö eli jonkin verran, ja olivat ehtineet hajotakin jo välissä. Jos kakkosbiisi "Conte en vert" muistuttaa tiettyjen levyjen aikaisten Crimsonin ja Van der Graaf Generatorin rauhallisimmista ja harmonisimmista hetkistä, koko B-puoli on vastineeksi hyvin moniosaista ja -tunnelmaista. Niissäkin riittää silti koukkuja joihin tarttua. Ei liian pliisua, sopivasti haastavaa ja välillä hitaastikin värinsä paljastavaa musaa. Tätä voisi ehkä sinfoniseksikin progeksi kutsua, joten ko. genren ystävät, ottakaa muistiinpano. Ehkä ainoa kysymys, joka herää, niin onko tähän saatu puristettua tarpeeksi, olisiko tässä voinut olla vielä jotain enemmän, ei siis välttämättä määrällisesti vaan tarjonnallisesti? Etenkin kun lisää tältä bändiltä ei varmastikaan ole saatavilla.
Eider Stellaire - 3 LP (Musea 1987)
No tässä lisää erittäin koukuttavaa ranskaprogea/jazzrockia. Tämä on kasarin jälkipuoliskolta, ja kuultavissa on Magma- ja zeuhl -vaikutteita. Monissa muissa ns. zeuhl -bändeissä itseäni on häirinnyt se, että ne kuulostavat niin paljon juuri ainakin tietyn kauden Magmalta, lauluja myöten. Tässä ei ole laulua, vaan pysytään instrumentaalisena. Mutta jos nyt jätetään yrittämättä selitellä, mitkä elementit tässä kuulostavat Magmalta, ja keskitytään levyn stellaariseen tenhoon! Kasarista huolimatta soundi on tiukka ja pureva, etenkin tuo säröbasso. Molemmat puoliskot ovat mahtavia, vaikkakin suht lyhyitä, mutta tätä voi ajatella samalla vaikka mini-älpeenä. Ykköspuoli kiehtoo lievällä mutkikkuudellaan, kun taas kakkospuolen täyttävä "Sans Repos" kulkee aivan mielettömällä tavalla, vähän kuin Karma/Tauhid -kauden Pharaoh Sanders kohtaisi, niin, Magman, jolle (ainakin Christian Vanderille) 60-luvun lopun vapaajazzarit oli tietysti iso vaikute. Miten upeasti meininki kasvaakin biisin edetessä, älytön groove. Tätä biisiä voisi soittaa vaikka missä klubilla. Bändin aiemmat levyt kiinnostaisi, mutta ovat kalliita/ vaikeasti saatavilla.
Flying Saucer Attack - Heartbeat/Complete LP (Weltraum 2012)
Vuosiin en tiennyt tällaisen herkkupalan olemassaolosta. FSA:n suhteen olen jollain tapaa pakkomielteinen, sillä varsinkin kaikki kokopitkät älpeet, olivat sitten kokoelmia taikka ei, ovat itselle niitä kaikista tärkeimpiä aarteita. Ei niistä nyt tässä sen enempää. (Niistä tuli joskus kirjoiteltua ihan Hindupyöräilijä -fanzineenkin!) Heartbeat/Complete kokoaa kahdelle levypuoliskolle lähinnä erilaisten fanzineiden mukana tulleilta kokoelmilta löytyviä harvinaisuuksia. Taso luonnollisesti heittelee (kuten FSA:n tyylikin varioi tietyissä rajoissa), mutta heti kun avausbiisi "All About Dreams" (julkaistu aikanaan Ptolemaic Terrascopen vol 4 nro 4:n mukana tulleella ep:llä; noteerattiin aikanaan Suomessa Mutiny! -fanzinessa) lähtee soimaan, pää täyttyy melodisella sähköllä ja näkymät toisessa ulottuvuudessa - siis jossain siellä jota emme normaalisti näe vaikka silmämme sulkisimmekin - olevista lentävistä lautasista (niitä on paljon) ilmestyvät tajuntaan. Levyn poikkeavinta antia on parit mainiot coverit (muistanette bändin "Drowners" -coverin...) ja b-puolen aloittava jossain määrin Neil Young & Crazy Horsemainen kappale "Land's End". (Julkaistu myös aikanaan PT -lehden myöhemmän numeron mukana tulleella kokoelmalla. Miltäpä kuulostaisi "Like a Hurricane" FSA:n coveroimana?) Ei ehkä yhtyeen tuotannon kärkeä, mutta kiinnostavaa. Noin muutenhan tämä on kuin olisi taas löytänyt kotiin. Oliko tämä sitten se viimeinen arkistojen helmi? (Huom! viimeinen lause/kysymys ei ollut suluissa, joita muuten oli tässä arviossa ihan riittämiin.)
No comments:
Post a Comment