Ja eri eksoottisten maiden popit yms. En jaksa tähän avata mitään käsitteitä, alla on vain jotain poimintoja levyhyllystäni, jotka ovat jotain muuta kuin pelkästään angloamerikkalaista tai eurooppalaista huttua, toki joissain myös näiden vaikutteita.
Ahmad Zahir - Hip 70's Afghan Beats! LP (2011 Guerszen)
Kokoelma 70-luvulla vaikuttaneen suositun (ja -79 tuolloin kommunistisen hallinnon taholta salamurhatun) afganistanilaisen laulajan surumielisiä vahvasti rytmikkäitä hypnoottisia biisejä, joissa voi kuulla länsimaisia vaikutteita bändisoitossa, mutta mukana on myös tablaa ja sitaria. Eräänlainen risteyskohta siis? Erikoinen kaikuisa livemäinen soundi, joka lisää psykedeelistäkin vaikutelmaa.
Hailu Mergia & Dahlak Band - Wede Harer Guzo 2LP (Awesome Tapes from Africa 2016; alunp. Ms Recording ?)
Hailu Mergia lienee tunnetuin etiopialaisen jazz/funk -bändi Walias Bandin urkurina. En ole tuohon osastoon saanut liiemmin tutustuttua, mutta miehen soolona jenkeissä nauhoittama Shemonmuanaye, joka julkaistiin alunperin kasettina 1985, herätti levykaupassa korvat, ja onhan se nyt aivan uskomaton levy, pääosassa miehen persoonallinen kosketinsoitintyyli, haitari ja rumpukoneet. Sekin lienee kuitenkin aikalailla puhki hehkutettu, niinkuin ehkä tämäkin ainakin niille, jotka ovat miehen musiikkiin seonneet, ja nythän mies kiertelee käsittääkseni festareita ympäri maailmaa, vieraillen Suomessakin. Pari sanaa nyt kuitenkin tästä ns. sivuprojektina toimineen Dahlak Bandin kanssa tehdystä levystä (tämäkin alunperin siis kasettijulkaisu) eli kyseessa on 70-luvun lopulla etiopialaisessa yökerhossa (erona Walias Bandiin, joka soitti yöt fiinimmän hotellin aulassa!) jammailleen bändin nauhoituksia ajalta, jolloin öisten ulkonaliikkumiskieltojen johdosta bändit joutuivat soittamaan mestoissa yöt läpeensä! Ja tämä kuulostaa juuri siltä. Onnellista hämyä, raukeaa ja energistä samaan aikaan.
Seychelles 2 - Musiques oubliées "des Iles" LP (Ocora 1978)
Ocoran julkaisut ovat yleensä aina laatutavaraa, tyylikkäitä ja informatiivisia paketteja. Nykyään alkavat myös poikkeuksetta olla aika hinnoissaan käytettyinä. Seychelles 2 tarjoaa kattauksen Seychellien "landelta", pääsaarta ympäröiviltä pienemmiltä saarilta, muutaman muusikon esittämänä. Musiikkia eri tilaisuuksiin ja omaksi viihdykkeeksi, melankoliaa, onnellisuutta, huumoria, kummallisia instrumentteja ja yllättäviä käänteitä ja äänilähteitä, mm. laulajan hampailla tuotettuja outoja naksauksia. Kenttä-äänityksissä kuuluu myös elähdyttäviä taustaääniä ympäristöstä.
Sur la Côte des pirates - Les Émirats du Golfe Arabique LP (? Disques Alvarès)
Ainakin hääjuhlamusiikkia mutta muutakin fiilistelyä. Lyömäsoittimia, kieli- ja puhallininstrumentteja. Tässäkin soundi on tärkeässä osassa viehätyksessä, jotenkin hämärää. Tanssia tulen ympärillä (?), välillä hakeudutaan/vaivutaan transsiin, sitten tuulen henkäys dyynien päällä, jinnit liitelevät... Mielikuvani ovat kenties ongelmallisen eksotiikan värittämiä, mutta voin nauttia niistä.
Maroc - Musique du Peuple LP (? Disques Alvarès)
Sama julkaisija kuin edellä. Tämänkään julkaisuajankohdasta ei ole tietoa, eikä edes nauhoitusajankohdista, mutta oletettavasti 70-lukua. "This album does not present Moroccan music in its entirety, no single album could do so." Totta, mutta onhan tässäkin jo ihmeteltävää riittämiin. On jännän kuuloista huilua, kielisoitinta, jajouka-tyyppistä puhallinta (ghaïta), ryhmälaulua, perkussiota (krâkib -nimiset metallikastanjetit tulee ns. puun (!) takaa), kadunkulmaa, hääjuhlaa, eri kansanosia jne. Turha yrittää esitelmöidä liikaa, fiiliksessä löytyy. Vangitsevaa ja hypnoottista.
Maroc - Musique classique Andalou-Maghrébine (Orchestre de Fez Dirigé par Haji Abdelkrim Raïs) LP (Ocora 1985?)
Lyhyesti alustettuna muinaisessa Andalusiassa kehittynyttä klassista musiikkia, joka on sittemmin kulkeutunut Marokkoon ja muuallekin pohjois-Afrikkaan. Molemmat levyllä olevat esitykset ovat otoksia Nawbaksi kutsutuista sävellyksistä. Soittimina on viulua, alttoviulua ja selloa, ja erilaisia pohjoisafrikkalaisia soittimia, lisäksi laulua. Kansiteksteissä on tuttuun Ocora -tyyliin laadukkaat ja perusteelliset infot, joita on turha yrittää typistää tähän sen enempää. Tämä musiikki on varmasti ensi kerran kuultuna kenestä tahansa oudon kuuloista, mutta ei tätä voi vaikeasti lähestyttäväksi sanoa, toisaalta jatkuvan virtauksensa ja muutoksessa olemisensa (ja kestonsa) takia tämä ei myöskään mikään helppo pala ole. Mutta kiehtovaa se on, taidokasta ja ekstaattista. Astu marokkolaiseen palatsiin.
Tunisie Eternelle - Chants et Danses LP (Arion 1982)
Kansitekstit ranskaksi, mutta jotain voi yrittää selvittää musiikin taian ja puutteellisen kielitaidon yhteispelillä. A-puolisko muistuttaa edellä käsiteltyä klassista marokkolaista musiikkia, paljolti unisonossa kulkevat melodiat ja soitto huojuu ja muuttuu jatkuvasti kuin loputon labyrintti. Kansitekstissä vilahtelevat Andalusia, Algeria ja Marokko. Tämä on Tunisian versio eli ma'luf tuosta alunperin andalusialaisesta klassisesta musiikista. B-puoli on tansseja hypnoottisine perkussioineen (taas välissä iskevät ne metallikastanjetit, sitä ennen härkä tms. sanoo "muu"!), puhaltimineen ym. Etenkin parissa vikassa biisissä meno on erittäin kova. Taas kerran sellaista soundia, kuin olisit itse läsnä samassa tilassa.
No comments:
Post a Comment