Friday, October 2, 2020

Juuri hankkimiani levyjä

 Lieven Martens Moana - "Idylls" LP (2017 Pacific City Sound Visions)

Tämän voisi luokitella samanhenkiseksi, kuin taannoin arvioimani Jeremy Youngin the Poetics of Time-Space levyn. Uudelleeneditoinnin ja itse tuotetun musiikin keinoin muovattua uutta historiallista ja maantieteellistä vaikutelmaa ja ehkä nimenomaan uutta näkökulmaa, sijoittuen maantieteellisesti (kuvitteellisesti?) pääasiassa eripuolille Tyyntä Valtamerta. Äänilähteinä on käytetty kenttä-äänityksiä, stereoita, tietokonetta ja joitain soittimia. Hankin tämän vinyylinä, koska kannet ovat mustavalkokuvineen ja stooreineen erittäin antoisat, muistuttaen visuaalisesti ehkä tarkoituksellakin vanhoja etno-julkaisuja (Ocora jne.).

Seke Molenga & Kalo Kawongolo - s/t LP (2020 Antarctica Starts Here; alunp. 1979 Sonafric)

Todellista musiikkia Kongon sydämestä. Tuottajana Lee Perry Black Ark studioilla, Jamaikalla. Eli siis nämä herrat Kongosta (silloisesta Zairesta) päätyivät 70-luvun loppupuolella Jamaikalle, ja tuloksena oli lopulta tämä levy, jolla herrat siis soittavat tuon ajan kovimpien jamaikalaissoittajien kanssa, ja Perry tuottaa, the Congosin debyyttilevyn jälkimainingeissa! Kongolainen (post?-) rumba (elikkäs jo 70-luvun soukus?) kohtaa jamaikalaisrytmit ja Perryn avarakatseisen ja siloittelemattoman tuotannon. Mainio yhdistelmä kerrassaan. Biisit ja soundit imevät mukaansa. Kalo Kawongolo Kimwanga jatkoi myöhemmin levyttämistä nimellä Buffalo Kawongolo & L'African Soukouss, ja hemmetti, mullahan on hyllyssä niiden eka levy, Digeliuksesta aikanaan hommattu. Se on loistava soukous -levy, mutta se onkin jo toinen tarina. Tässäkin riittää sulateltavaa.

Bobby Brown - Prayers of a One Man Band LP (2016 Del Rio Records and Tapes; alunp. 1982 Destiny)

Bobby Brownin eka LP on klassikko, jonka sain vasta hiljan hommattua itselleni, mutta ei siitä sen enempää, mitä siitä ei olisi jo sanottu. Tämä myöhempi levy yllätti silti mielettömällä läpitunkevalla... onnellisuudellaan! BB laulaa uskomattoman hienosti, soundit ja sovitukset on kaikkea muuta kuin valjuja. Ehkei millään voida sanoa, että ekaälpeen tasolle ylletään kokonaisvaltaisuudessa tai toismaailmallisuudessa ("I'm Bolievessa" jopa lainataan vanhaa biisiä "Mambo Che Chayta"), mutta tästä tulee yksinkertaisesti vain todella hyvälle mielelle. Ja ehkä, vielä enemmänkin kuin eka levy, tämä tuntuu olevan aika lailla irrallaan oman aikansa tuotannollisista ratkaisuista, ja ehkäpä musiikki jo itsessään tekee sen. Toisaalta voidaan huomauttaa - jos halutaan! - että joissain biiseissä on lievää samankaltaisuutta keskenään... Mutta Bobby Browniin verrattuna joku Dennis Wilsonin Pacific Ocean Blue on hienoudestaan huolimatta auttamattoman konventionaalista musaa. Sanoitukset on luku sinänsä!

Michael Stearns - Ancient Leaves LP (2019 Infinite Frog; alunp. 1977 Continuum Montage)

Joo ehkä sitä new age ambienttia, mutta tämä kuuluu esim. Planetary Unfoldingin ja Encounterin kanssa miehen terävimpään kärkituotantoon. Heikoimmillaan liipataan korniutta, vahvimmillaan lähestytään ekstaasia. Ainakaan itseäni tämä musiikki ei jätä millään tavalla kylmäksi. Mukana suomalainen kantele!

Toho Sara - s/t 2LP (2020 Black Editions; alunp. 1994 PSF)

Sokeri pohjalla. Mystistä perinnesoitin/ym. dronea par excellence. Nelosbiisi räjäyttää kaiken kosmiseksi kaaokseksi. Ollaan samoilla leveleillä kuin Sun Ra ja Ayler vapaimmillaan. Kutosbiisin dronesoundi on jo lähes liikaa, niin hyvältä se kuulostaa. Ennenjulkaisematon bonusbiisi on pahaa looppia, joka vie tiibetiläisten mandaloitten kosketusetäisyydelle. Asahito Nanjo, Kawabata Makoto, Yasuda Hisashi. Tämä jos jokin on uusintansa ansainnut.

Suzanne Ciani - Lixiviation (Ciani/Musica Inc. 1969-1985) CD (2012 Finders Keepers)

Kokoelma ennen julkaistuja ja julkaisemattomia äänityksiä pitkin Cianin historiaa. Vaikea selittää, miksi esim. 5 sekunnin mainospätkät Atarille tai Cokikselle ovat niin kiehtovia, että niitä tulee pyöritettyä uudelleen ja uudelleen. Cianin matkan varrelle tuntuu mahtuvan kaikenlaista kiinnostavaa, joskin kovimman vaikutuksen itseeni on toistaiseksi tehnyt 1975 Buchla Concerts -julkaisu.

No comments:

Post a Comment